Ensimmäisen postauksen kaltaista painajaista lounasruokalassa ei ole vielä tapahtunut. Syynä varmaan pitkälti se etten ole syönyt opiskelijaruokalassa. Tänään ja sunnuntaina olen kuitenkin syönyt ulkona, kumpikin kerta oli tavallaan jännä pääosin siksi että halusin syödä vegaanisesti.
Halusimme ystävän kanssa testata Kurviin uuden aasialainen, Luckiefun's Restaurantin, ja heidän avajaistarjouksessa olevan buffan. Mennessä jännitti löytyisikö sieltä mitään minulle, ajattelin että ainakin siellä on riisiä, mutta lopulta en avannutkaan riisikeittimen kantta. Söin misokeittoa, erilaisia kasvissusheja, salaattia, nuudeleita ja currya tofulla ja päätin päivällisen kupilliseen vihreää teetä.
Paikka on juuri rempattu, en ole aiemmin käynyt, mutta nykyinen sisustus henkii sushiravintolaa, vaikka tarjolla on japanilaisen ruoan lisäksi kiinalaisen ja thaimaalaisen keittiön ruokia. Olimme yksi illan viimeisistä seurueista, ja saimme kuulla että päivä oli ollut vilkas, ja jotakin mitä ei olisi ehkä haluttu tietää riisistä.
Tökin hieman maissilla täytettyä sushinyyttiä, ja kysyin työntekijältä oliko siinä muuta kuin maissia. Ei ole hän vastasi, ja nostin nyytin lautaselle. Pöydässä tökin nyyttiä enemmän, ja huomasin että maissin alla oli jonkinlaista valkoista kastiketta, ehkä samaa majoneesia jota oli joissain muissa kasvissusheissa ollut päällä, mietin hetken syönkö sen kuitenkin, mutta sain seuralaiseni syömään sen.
Luulenpa että juuri tämän sushintökkimisen takia sama työntekijä tuli pahoittelemaan meille lähtiessämme että viimeinen sushiriisiannos oli puuroutunut. Hän kertoi että päivä oli ollut kiireinen, joten viimeinen kattilallinen riisiä ei ollut ennättänyt olla tarpeeksi kauan keittimessä. En ole mikään sushiexpertti, joten en ollut tietenkään huomannut mitään, ehkä vain hieman ihmetellyt rullia joissa oli salaattia ja tomaattia. Avautuminen jätti miettimään miltä ruoan olisi pitänyt maistua. Ei kannata kertoa asiakkaille mitä keittiössä on mokattu, ellei tämä valita jostakin, ja silloinkin on parempi vain valitella yleisellä tasolla.
Tänään olimme sukulaisten kanssa lounaalla Tammisaaren Marinessa. Isä oli tilannut ruoat etukäteen, lähes koko kuudentoista henkilön seurueelle oli samat ruoat, salaattia ja kalakeittoa. Eilen isä soitti ja kysyi kävisikö minulle kukkakaalikeitto, en kovin paljon pidä siitä ja pyysin tilata pastaa tomaattikastikkeella, sillä ajattelin että se olisi helppo ruoka, johon joka ravintolakeittiöstä löytyisi ainekset. Siskoni otti samaa, sillä hän ei syö kalaa, joten keittiön ei edes tarvinnut vaivautua yhden annoksen tähden.
Salaatin sain ilman pekonia ja sinihomejuustoa. Siinä oli päällä pähkinöitä ja erilaisia hedelmiä. Ihan hyvää ilman isähöysteitä, enkä kovin paljon kaivannut juustoa. Pasta oli ylikypsää ja suolaista. Oli kiva että kastikkeessa oli käytetty tuoreita tomaatteja (noh, vielä kivempaa tämä olisi kesällä), annoksessa oli pieni nokare basilikakastiketta, sekin todella suolaista (mutta ainakin ilman peston parmesaania). Kaikkiaan aika peruspasta, sellainen jonka helposti tekisi itsekin, ja manaisi että keitti pastaa liian kauan.
Jälkiruoaksi oli täytekakkua ja kahvia. Sain teetä ja isä oli jo puhelimessa pyytänyt ottamaan jotain omia eväitä, joten minulla oli piparkakkuja ja suklaata mukana. Tarjosin seurueen pienimmälle piparkakun. Tämä oli saanut odottaa ruokansa koko sen ajan kuin muut söivät salaattia, ja valitti vanhemmilleen että eikö tässä ravintolassa anneta lapsille mitään syötävää.
Äiti oli tarjoamassa minulle täytekakkua, sanoi että siinä on paljon marjoja päällä, joo, ei auta siinä on myös paljon kermaa ja kananmunia. Äiti myös huvitti sukulaisia iänikuisella raakaruokavegaanivitsillä. Mistä tunnistaa raakaruokavegaanin? Tällä on paksu villapaita myös kesällä. Vitsiin liittyy selitys siitä miten elävästä ravinnosta ei voi saada tarpeeksi energiaa. Isoäiti kysyi mitä tapahtuisi jos söisin lihaa ja hieman muitakin ihmettelyjä sain kuulla, ehkä ärsyttävintä oli että äiti kuittasi kyselyt sillä että syön vegaanisesti vain kuukauden. Siskon synttäribrunssi on ensimmäinen helmikuuta, saas nähdä mitä siellä tarjoillaan. Paras varmaan ottaa osin omia eväitä mukaan sinnekin.
Halusimme ystävän kanssa testata Kurviin uuden aasialainen, Luckiefun's Restaurantin, ja heidän avajaistarjouksessa olevan buffan. Mennessä jännitti löytyisikö sieltä mitään minulle, ajattelin että ainakin siellä on riisiä, mutta lopulta en avannutkaan riisikeittimen kantta. Söin misokeittoa, erilaisia kasvissusheja, salaattia, nuudeleita ja currya tofulla ja päätin päivällisen kupilliseen vihreää teetä.
Paikka on juuri rempattu, en ole aiemmin käynyt, mutta nykyinen sisustus henkii sushiravintolaa, vaikka tarjolla on japanilaisen ruoan lisäksi kiinalaisen ja thaimaalaisen keittiön ruokia. Olimme yksi illan viimeisistä seurueista, ja saimme kuulla että päivä oli ollut vilkas, ja jotakin mitä ei olisi ehkä haluttu tietää riisistä.
Tökin hieman maissilla täytettyä sushinyyttiä, ja kysyin työntekijältä oliko siinä muuta kuin maissia. Ei ole hän vastasi, ja nostin nyytin lautaselle. Pöydässä tökin nyyttiä enemmän, ja huomasin että maissin alla oli jonkinlaista valkoista kastiketta, ehkä samaa majoneesia jota oli joissain muissa kasvissusheissa ollut päällä, mietin hetken syönkö sen kuitenkin, mutta sain seuralaiseni syömään sen.
Luulenpa että juuri tämän sushintökkimisen takia sama työntekijä tuli pahoittelemaan meille lähtiessämme että viimeinen sushiriisiannos oli puuroutunut. Hän kertoi että päivä oli ollut kiireinen, joten viimeinen kattilallinen riisiä ei ollut ennättänyt olla tarpeeksi kauan keittimessä. En ole mikään sushiexpertti, joten en ollut tietenkään huomannut mitään, ehkä vain hieman ihmetellyt rullia joissa oli salaattia ja tomaattia. Avautuminen jätti miettimään miltä ruoan olisi pitänyt maistua. Ei kannata kertoa asiakkaille mitä keittiössä on mokattu, ellei tämä valita jostakin, ja silloinkin on parempi vain valitella yleisellä tasolla.
Tänään olimme sukulaisten kanssa lounaalla Tammisaaren Marinessa. Isä oli tilannut ruoat etukäteen, lähes koko kuudentoista henkilön seurueelle oli samat ruoat, salaattia ja kalakeittoa. Eilen isä soitti ja kysyi kävisikö minulle kukkakaalikeitto, en kovin paljon pidä siitä ja pyysin tilata pastaa tomaattikastikkeella, sillä ajattelin että se olisi helppo ruoka, johon joka ravintolakeittiöstä löytyisi ainekset. Siskoni otti samaa, sillä hän ei syö kalaa, joten keittiön ei edes tarvinnut vaivautua yhden annoksen tähden.
Salaatin sain ilman pekonia ja sinihomejuustoa. Siinä oli päällä pähkinöitä ja erilaisia hedelmiä. Ihan hyvää ilman isähöysteitä, enkä kovin paljon kaivannut juustoa. Pasta oli ylikypsää ja suolaista. Oli kiva että kastikkeessa oli käytetty tuoreita tomaatteja (noh, vielä kivempaa tämä olisi kesällä), annoksessa oli pieni nokare basilikakastiketta, sekin todella suolaista (mutta ainakin ilman peston parmesaania). Kaikkiaan aika peruspasta, sellainen jonka helposti tekisi itsekin, ja manaisi että keitti pastaa liian kauan.
Jälkiruoaksi oli täytekakkua ja kahvia. Sain teetä ja isä oli jo puhelimessa pyytänyt ottamaan jotain omia eväitä, joten minulla oli piparkakkuja ja suklaata mukana. Tarjosin seurueen pienimmälle piparkakun. Tämä oli saanut odottaa ruokansa koko sen ajan kuin muut söivät salaattia, ja valitti vanhemmilleen että eikö tässä ravintolassa anneta lapsille mitään syötävää.
Äiti oli tarjoamassa minulle täytekakkua, sanoi että siinä on paljon marjoja päällä, joo, ei auta siinä on myös paljon kermaa ja kananmunia. Äiti myös huvitti sukulaisia iänikuisella raakaruokavegaanivitsillä. Mistä tunnistaa raakaruokavegaanin? Tällä on paksu villapaita myös kesällä. Vitsiin liittyy selitys siitä miten elävästä ravinnosta ei voi saada tarpeeksi energiaa. Isoäiti kysyi mitä tapahtuisi jos söisin lihaa ja hieman muitakin ihmettelyjä sain kuulla, ehkä ärsyttävintä oli että äiti kuittasi kyselyt sillä että syön vegaanisesti vain kuukauden. Siskon synttäribrunssi on ensimmäinen helmikuuta, saas nähdä mitä siellä tarjoillaan. Paras varmaan ottaa osin omia eväitä mukaan sinnekin.